Tempranillosta tuntuu saavan monenlaisia viinejä. Glorioso on näitä, jotka eivät aivan helpolla avaudukaan.

Viinin väri on tumman punainen, jo aavistuksen rusehtava, kehittynyt. Tuoksu jälleen kerran tumma, jossa rypäle sekoittuu englanninlakritsaan. Odotukset siis korkealla.

Alkuvaikutelma mausta on kuitenkin kapea, lyhyt ja tarjoilee vielä vuosien jo pehmentämät viestit kovuudesta ja tanniineista. Hetken kuluttua esille tulevat pyöreämmät, hienostuneesti makeat, tammiset sävyt ja täyteläisyys kasvaa. Lopussa on jälleen tiettyä kovuutta ja tanniineja, mikä saa jälkimaun pidentymään. Viinin pysyessä makunystyröissä se alkaa kerätä eri ainekset varsin mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi.

Tässä vaiheessa kannattaa jatkaa rohkeasti - onhan pullossa vielä tavaraa. Uudet nuuhkaisut ja tutkimusmatkalla oppia saanut suu lasin reunaan! Ja peräänantamattomuus palkitaan. Keskimaun vivahteikkaat sävyt saapuvat jo alussa ja alkavat värittää elämystä voimakkaammin.

Mielenkiintoinen viini, jonka kanssa on parasta seurustella hitaasti nauttien ja tutkiskellen.