Olemme juuri eläneet suurten mysteerioiden aikaa: puhutaan neitseellisesti syntyneestä ihmisestä, joka oli jumala. Meille kuolevaisille on helpompaa nähdä, että nyt mysteerioita on vähän - joulupukki ja tuhansien vuosien dionyysosten lahjat. Kiittäkäämme, että kaikki ei ole selitettävissä.

Kun Kultaisen Kitapurjeen Killan Suurmestari töräyttää tiskilleni joulun aatonaattona vihreän muovikassin ja siitä paljastuu Pedro Rovira Gran Reserva 1980, ja vielä kokemattomia nautintoja, omat mysteeriotarpeeni ovat enemmän kuin täytetyt.

Rusehtavaksi kehittynyt Pedro on espanjalaiseen tapaan vyöttäytynyt kultarihmoin. Etikettien tummuus paljastaa, että rypäleestään en tiedä - siis taas mysteerio: Ull de Llebre. Espanja on ihmeellinen. Rakastan yllätyksiä, joista voi oppia.

Avasimme pullon Tapanina, jolloin paukkui pakkanen. Pitkään hellan lämmössä avoimena olleesta suusta nuuhkimme Tarragonan paahtunutta aurinkoa. Maussa on viinin pehmeää aistillisuutta nautittavaksi. - Aterioimme suomalaisin jouluherkuin ja veimme lasimme -25°C pakkasen paukkeeseen tupakkaverannalle. Kerrankin viini, josta välimerenmaalainen tietää, että oikea nautinto syntyy 15-18°Celsiuksen ehdottomuudessa. Siunattu Suomen pakkanen, joka korjaa erehdykset! Viiniin uuttuneet nautinnot palaavat nesteeseen eteerisistä maailmoistaan. Pehmentynyttä tanniinia, hienoja aromeja. Juhlaa vuoden päätteksi.

Ja suurimmaksi mysteerioksi: aiemmin koin saman Pedron vuosimallin '85 ja varoitan siitä. Vuodet ja varastointi (?) ovat tärkeitä. Kiitos Kultaisen Kitapurjeen Killan Jylhäisyydelle hänen kellarinsa varastoista ammennetusta vuodesta 1980!