Pientä nostalgiaa on ilmassa. Viikon viini on mukavassa vaippaiässä - täysi vuosi ja 44 viiniarviota on takana. Kiitos seurasta!

Kun vuosi sitten helleaalto oli lähes yhtä voimallinen, tarvittiin viileää Viña Sayalvaa tasapainottamaan tunnelmaa. Nyt mennään mehevämmin! Pullollekin, kuin uhitellen, lämmin juuttipuku päälle (vaiko vaippa vaavelille?). Pukeehan Pustan paimenkin lammasturkin lämpöä vastaan...

Sigloa on pehmeä koskea ja maistaa. Mahtaisiko Riojan ylistetystä 1994 vuodesta viallisia viinejä valmistuakaan? Kolme vuotta kehittää jo väriäkin vaikka crianzaa ollaankin. Tuoksussa on mukavaa odotusta - olisiko pikkupisara tervaa tihkunut tynnyristä. No, aivan pikkuinen vain. - Maku taas kerran yllättää vastakkaisuuksilla: aluksi kevyt, ilmava hetki ennen pehmytvaniljan avautumista ja lopuksi täyteläinen runsaus. Jälkimaku ei kuitenkaan ole raskas, pikemminkin vihjaava, hippuhippusellisen lakritsainen, maukas. Sopiva viini auringon laskun aikaan, kun lämpö tuntuu, muttei tainnuta.

Puhukaa mukavia toisillenne - ja siemailkaa!

Ilmavaa musiikkia viininautinnollesi.