Kaksi asiaa on päällimmäisinä: Arthur Rubinstein ja ilo edullisista ja miellyttävistä viineistä.
Flyygelin suurmestari tunkeutui elämääni, kun olin vielä nuorukainen - siis kauan sitten. Tuolloin A.R. jo täytti joitain kunnioitettavia vuosikymmeniä ja sunnuntain lehdessä oli kokosivun artikkeli päivänsankarista. Musiikin hienouksista minulla oli tuolloin vain orastava aavistus, mutta muistiini on jäänyt lähtemättömästi eräs sivulause: "...kypsään ikään saakka hän on säilyttänyt lapsellisen ihastuksensa suklaan makuun."
Reaktioni oli samanlaista yhteenkuuluvuutta suuruuden kanssa kuin monilla niinä herkkinä hetkinä, jolloin 'oma' jääkiekkojoukkue voittaa mestaruuden ja tuntee jotain itseään isompaa virtaavan sisäänsä! Voiko mestarista kertoa kauniimmin kuin näkemällä hänessä meissä kaikissa hapuilevan lapsen?

Crianza en Roble - siis jonkin verran kypsytetty tammitynnyreissä - sanotaan Los Molinosin etiketissä. Tammivaniljaa viini onkin. Eikä vain vaniljaa vaan suklaamousséta, ilmavan pehmeää. Tammen lihaksikkuus ei kuulu tähän. En muista maistaneeni pehmeämpää ja silkkisempää viiniä.
Tuntuu jännittävältä, että eräs viinin makusuunta voidaan viedä näin pitkälle. Mikään vuosikertaviinihän ei ole kyseessä, joten joku voi tietenkin nostaa nokkaansa ja sulkea silmänsä - makunystyröistä nyt puhumattakaan. Yllytän kuitenkin maistamaan, että tämäkin erikoisuus tulisi 'kaikessa vaatimattomuudessaan' tutuksi.
Niille, jotka vierastavat punaviinin happamuutta, kuivuutta ja muita sellaisia seikkoja, Los Molinos voisi hyvinkin olla löytöretkeilyn hyvä ja viisas opettaja.