Viikon viini on kuitenkin punainen Agathon - johon myös liittyy voimakas historia. Se on tuotettu ortodoksisen maailman yhdessä pyhimmistä paikoista, Athos vuoren alueella pohjois-Kreikassa. Siellä sijaitsee 20 munkkiluostaria ja kristillisyys on ollut voimakkaasti läsnä ainakin 1800 vuotta. Niin voimakkaasti, että alueella on nykyisin autonominen asema Pyhän vuoren luostarialueena. Niin autonominen, että mm. naisten pääsy alueelle on kielletty!

Agathonia maistellessa saatat siis ainakin kuvitella aistivasi miehen käden - ja jalkojen - kosketuksen! Tosin tuo vanha nostalgia viinin tekemisestä ei tietenkään toteudu, mutta vie tämän viinin kohdalla ajatuksen toiseen Tsantalin käyttämään - Athos vuoren alueella samoista rypäleistä tuotetun - viinin nimeen, Agioritiko Abaton. Siinä abaton tarkoittaa jotain niin kallisarvoista, ettei siihen saa jalallaan astua! Vanha ja todella vanha vain "kohtaavat" tässä, sillä abatonilla tarkoitetaan tietenkin sitä pyhyyttä, joka Athos vuoreen liittyvällä (agioritiko) on ja on ollut ihmisten mielessä. Taatusti sielläkin on viini joskus laitettu alkuun tallomalla rypäleet.

Vielä lisää jännittävää historiaa tulee kuvaan viinin rypäleistä. Limnio on alkuperäinen kreikkalainen laji, jonka historian uskotaan ulottuvan antiikin aikoihin asti. CS on tietenkin se "nuori tulokas" Kreikassa. - Ja tavallaanhan tällaisessa luomuviinissä on kyse myös historian pyörän liikkeestä, jossa lannoitteiden ja myrkkyjen lyhyen aikakauden jälkeen on palattu ikiaikaiseen ja luonnolliseen tapaan kasvattaa viiniä.

Tutustuminen viineihin on aina kiehtova matka historiaan, maantieteeseen ja tapoihin - mutta se on tietenkin vain "puoli pulloa"! "Koko pullo" tulee todeksi vasta, kun sen korkkaa, viiniä nuuhkii, sitä maistaa - ja sitten sen nauttii hyvässä seurassa!

Minulle tämä tumma, kypsän punainen viini avautuu parhaiten, kun kaadan sen lasiin jo kun ruokaa valmistetaan, ja annan sen hengittää rauhassa. Viinin tuoksu on tiivis. Ensimmäinen siemaisu koskettaa koko suuta ja tunnen sen miellyttävänä terävyytenä, joka leviää aluksi vain hetken. Toisella siemaisulla maku viipyilee pidempään, mutta pysyy edelleen jotenkin "terävänä". Sitten rakastun tähän aistimukseen, joka pehmenee niin, että se tuo mieleen kesän vaihtumisen syksyn kirpeyteen ja sen värien runsauteen. - Loppuillan viinini ja minä vietämme parhaassa mahdollisessa seurassa. Vaimoni kanssa! Ja nautimme!

P.S. Jos haluat todella nauttia tästä viinistä, varaa sen seuraksi hyvin kypsytettyjä, kovia juustoja!

But this week's wine is a red, Agathon - and it also is connected to some powerful history. It has been produced in one of orthodox world's holiest places, in the region of Mount Athos, in northern Greece. That is the location of 20 monasteries, and Christianity has been powerfully present there for more than 1800 years. So powerfully that today it has a standing of being an autonomous area of The Holy Mountain. So autonomous that e.g. women are forbidden to enter the area!

So, when tasting Agathon you can at least imagine to have a sensation of the touch of a male hand - and feet! Well, ofcourse that old nostalgia about making wine does not become real, but it will make your mind leap into another name Tsantali uses with the wine produced in the same Mount Athos region, and from the same grapes, Agioritiko Abaton. In it abaton means something so precious that you are not allowed to set a foot on it! Old and really old are only "meeting" in this, because by abaton one is ofcourse referring to the holiness that has its origins in Mount Athos (agioritiko), and is and has been embedded in the minds of people. It is certain that also in that region winemaking has sometimes been started by stepping on the grapes.

And more exciting history comes into view from the grapes of this wine. Limnio is an endemic Greek variety with a history that is believed to go back to Ancient times. CS is ofcourse the "newcomer" in Greece. - And in a way this kind of organic wine embodies a movement in the wheel of history when after a short period of fertilizers amd poisons people have returned to the age-old and natural way of growing vines.

Getting acquainted with wines is always an enchanting trip to history, geography, and traditions - but that's always only "half the bottle"! The "whole bottle" becomes a reality only after you uncork it, sniff and taste the wine - and then enjoy it in good company!

To me this dark, maturely red wine opens up best, if I pour it into my glass already when the dinner is still being prepaired, and let the wine breath in peace. The scent of the wine is tight. The first sip touches the whole mouth, and I sense it as pleasant sharpness that spreads first only for a moment. The second sip gives a more lingering taste, but it is still somehow "sharp". Then I fall in love with this sensation, which softens so that it reminds me of summer changing to autum's briskness, and to it's abundance of colours. - The rest of the evening my wine and I spend in the best possible company. With my wife! Enjoying!

P.S. If you want really to enjoy this wine, reserve some mature, hard cheeses with it!