Kiti Malmi-Lehmusvuori
|
Olen askeskellut
verannalta sisälle keittiöön
käsivarsillani
rönsyilevät kulholliset
pihlajanmarjaa, omenanlohkoja,
hämähäkkejä,
oksanvarpuja,
syksynvärisiä, rapeita lehtiä
Kaivan esiin kattilat, mehumaijat,
kulhot, veitset, omenanlohkojat,
sihdit, sokerit, sekoittimet.
Keitän kuutosella, kiehuttelen kakkosella, lämmittelen ykkösellä
ja välillä pistän kaikki nappulat nollille:
tupakkatauko.
Veranta on kovin läikikäs;
pihlajanmarjoja vähän joka lankun raossa.
Keitän hilloa, heitän sokeria joukkoon
ja hämmennän.
Pistelen purkkeihin Atamonia (Sinuhe, Sinuhe...)
huljuttelen
ja poltan sormeni, käteni, huuleni, kaikki,
Maistelen.
Erilaisten kattiloiden,
reseptien kaikenlaisten keskellä
sekoilen.
Seison keittiössä
huuruissa, tuoksuissa
monen kauhan, kipon, kattilan kanssa.
pihlajanmarjalohkot,
omenamarjat,
hillosokerit, hyytelöt ja kaikki tämä mehumassa!
Konjakki!
Sitä keitoksiini kulautan.
Verannalle,
pihlajanmarjalattian keskelle,
kuuman purkkipurnukkameren äärelle
sytytän kynttilöitä
ja kutsun viinille,
viinille kutsun
rakkaani,
joka jo keitoksieni tuoksusta
hauskasti humaltuu.
© Kiti Malmi-Lehmusvuori
Näiden sivujen tekijänoikeus (c)
on kirjoittajalla.
Pyydä lupa, jos mielit käyttää
näitä tekstejä.
Sähköpostilinkki on yllä.
Ja palautekin on tervetullutta. 
|
