Ensin Cantina Tollo! Mikäpä hassumpaa? Pöhkö, mäntti, ulkona... Jostain kai notkuvilla hyllyillä pitää alkaa (?)
Kolumbusta arvostetaan hullunrohkeudesta, löytöretkeilijää. Tollostapa hyvän ystävän löysin:
Mokoman tuoksu ei vielä paljonkaan avaa - ei pahenna herättävästi, ei kiihdytä! Hyvä on, muttei muuta.
Maalipurkissansa on punaan pantu rusehvaa, mikä sen mukavampaa!

Maussa onkin sitten se jokin: hitunen mausteisuutta, maukkuutta ja aavistuksen aavistuksen verran rusinaa! Siis olen myyty! Saman Välimeren itäisemmän laidan xinomavrot hipsuttavasti hiipivät mieleen. Ja sitten on se täyteläisyys, ryhti ja kohtuullinen pituus, joka leviää mukavan laajalle maistokalustossa samalla tuikkien pikkupotkuja.

Tule ja nouse aalloille kanssani! Kohti lämpöä ja auringon paahtoa mennään. Varpaat kuumassa hiekassa!

Musiikkia näille aalloille

P.S. Sivun musiikin © : Klemen Pisk, Slovenia. Jos se kiinnostaa sinua, ota yhteys klemen.pisk@guest.arnes.si. Älä kopioi tai seuraa hirveitä! Nauti!