Runoja ja tarinoita

Kiti Malmi-Lehmusvuori

Nainen istui keittiön pöydän ääressä. Ihan tavallinen pöytä se oli, mutta tänä iltana, tänä iltana se muuttui. Yhtäkkiä, naisen istuessa ihan rauhassa, hissukseen, lauantaisaunan jälkeisessä pehmeydessä, yhtäkkiä pöytä alkoi etääntyä, se kasvoi kummallisesti kauemmaksi, se loittoni, loittoni, loittoni. Hädin tuskin nainen sitä enää erotti, kun se jo liukeni kummalliseen, sinisenpunervankukertavan mustaan usvaan, sellaiseen autereeseen, jollaisesta kukaan ei koskaan ole kuullutkaan, kukaan koskaan kokenut. Nainen koetti kurkottaa, mutta pöytä vain meni, katosi, hävisi.
Ja pöydällä oli vielä viinipullokin, puoliksi juotu lasi ja tulppaanikimppu - minne ne nyt...

Kun pöytä oli mennyt, nainen totesi: "Hyvä, että lattia jäi". Siellä oli monenlaista tärkeää. Tarkemmin nainen näitä hyvyykisä ei jaksanut miettiä, kunhan totesi itselleen.
Naiselle tuli kuitenkin hätä: jos kerta pöytä noin vain menee, niin mikä ettei kaikki muukin, mikä ettei tuhkakin pesästä. (Sitä oli muuten jumalattomasti, pitkään aikaan ei ollut tullut takkaa tyhjennettyä, ilmankos savuttikin.)

Nainen rauhoittui, pikkuhiljaa vain asettui olevaan hetkeen ja mietti, miten aamulla, kahvia siemaillessaan, lehteä lukiessaan, miten sen tekisi ilman pöytää. Pöydästä oli siis tullut näin tärkeä asia hänen elämässään. Aikamoisen sietämätöntä. Yksi pöydänriekale! Mikä vaiva, että se katosi.

Nainen katsoi ikkunasta ulos. Yhtäkkiä oli tullut pimeää. Piha oli luminen. Hän näki lumiaaltojen kulkeneen kaiken yli, vaikka kevään piti jo olla. Ei se siis ollut.
Pöytä oli mennyt, lumet aaltoina pihalla, niiden ääriviivat vasten taivasta kuin lyijykynällä piirretyt. Ja kaikessa vielä kuului mustarastaan laulu. Naisen oli vaikea pidätellä kyyneleitä, puistatuksia, kuumia aaltoja, hikeä - mitä kaikkea nyt näihin kummallisiin vuosiin liittyikään...

Nainen jäi ikkunaan, sen pintaan, piirtyi hetkeksi kaikkeen, tietämättään.
Kun hän sammutti valoja mennäkseen uneen, nukkumaan, pois, hän erehtyi kuun sirppiin, se näkyi talon kulman takaa, kuun sirpillä keikkui pöytä,
keikkui pöytä.
Ja pöydälle hän
pöydälle nainen
huusi.

© Kiti Malmi-Lehmusvuori

Näiden sivujen tekijänoikeus (c)
on kirjoittajalla.
Pyydä lupa, jos mielit käyttää
näitä tekstejä.
Sähköpostilinkki on yllä.
Ja palautekin on tervetullutta.

runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli runo runo runo runous runous runous kirjallisuus kirjallisuus kirjailija kirjailija tanka tanka tanka suomi suomi suomi kieli kieli kieli kiti kiti kiti malmi malmi malmi lehmusvuori lehmusvuori lehmusvuori malmi-lehmusvuori malmi-lehmusvuori malmi-lehmusvuori kiti kiti kiti malmi malmi malmi lehmusvuori lehmusvuori lehmusvuori malmi-lehmusvuori malmi-lehmusvuori malmi-lehmusvuori