Sähköposti
Edelliset runot
Lisää runoja

Kitin 'Viikon runo'
Viikon viini

Auringon polttavissa säteissä
meri piikittyy.
Palavan veden räiskyessä kasvoilleni,
rantakallion pesään
käärmeet pakenevat
alankojen kosteikkoihin
ja kuivuus halkaisee maan.
Kivet polttavat jalkojani.

Kahlaan rakkolevien joukkoon
kidukseton kala
odotan.
Kuu nuolee taivasta
ja kynnettömät jumalansormet
harovat meren seonnutta tukkaa.

2

Kuin savuton tuli, hiivun
metsän lämmittävässä alastomuudessa,
juolukanvarvut varpaissani.
Puiden äänettömät henget
antavat aavistaa:
pian saapuvat sateet.

Kuusi ravistaa käpynsä
siemenet maahan.
Haluaisin lentää
lattajalkainen maa-asuja.

3

Metsän kuolinmessussa
kierryn kerälle.
Sanat palavat päässä
katseeni
polttaa reiät pilviin
karpalonkipeisiin huutoihin asti.

Kurjet ovat taas lähdössä.