Taas viini, joka panee sierainkarvat hytkymään. Salmiakkilakritsaa, tynnyritervaa - ja uskalikoille tärpättiä - tuhdin rypäletuoksun alajuoksuina. Siis ei aivan helpoin nakki. Pikemminkin ajatteluviini.
Tempranilloa varmasti, ja todennäköisesti garnachaa ja mazueloa, sillä silloin syntyy rohkea ja hätkähdyttävä yhdistelmä - kuten tässä viinissä. Bodegan sataa vuotta kannattaakin juhlia riskejä ottaen, sillä niille, jotka jaksavat viipyä pienen murto-osan tuosta historiasta oman lasinsa reunoilla, on tarjonna tuhtia tavaraa.
Rusehtava, kypsän kehittynyt viini noroilee hitaasti lasin reunoilla. Siemaisuissa on pyöreyttä alkumakuna, ravisuttavaa tanniinia keskellä, ja löytäjälle pieni khatarsis koettavaksi lopussa.
Juuri sellainen baROKKInen runsaudensarvi, josta on tyytyväinen, kun ajastaikaan taas kertyi yksi pykälä, eikä lahjaviini jättänyt kylmäksi.
Viipyilkää ja ajatelkaa, kun siemailette - ja uudelleen siemailette.