Keskitäyteläinen, mausteinen ja mielenkiintoisesti hapokas. Maistuu jo suun etuosassa ja jää tuikkimaan kitalakeen melkoisen valtaavasti. Karviaisia, kosteaa ruohoa ja pippuria. - Pinotage on mielenkiintoinen!

Nainen oli aamulla herännyt tavallista aikaisemmin, selaillut eilisen lehteä juodessaan kahvia ja alkanut sitten vimmatusti pestä ikkunoita.
Ulkona satoi.
Muut talossa nukkuivat. Nainen veteli lastalla varoen, ikään kuin lasia hellien - tai nukkuvia.

Eilisestä oli jäänyt muisto, jälki hänen kielelleen. Kuin painallukset hänen suuhunsa. Hän hapuili tuota tuntumaa ikkunalasien pinnasta, mäntysuovan hajun lomasta, siitä varovaisesta hiljaisuudesta, joka nukkuvassa talossa leijui.

Kun ikkunat olivat kirkastuneet, hän aukaisi pullon - ei hän yleensä näin aikaisin, tänään tuntui kaikki kuitenkin niin erilaiselta, lopulliseltakin - vaiko alulta.
Nainen ei tiennyt.

Pullon etiketti oli niin tuttu. Naista huvitti ja ihmetytti se, miten niin hyvä ja lämpöinen juoma voi löytyä niin keskinkertaiselta näyttävästä pullosta. Hänen mielessään pullo kasvoi, muutti muotoaan, kukki, levitti uljaita, runsaita käsivarsiaan, syleilikin ehkä joitakuita.

Nainen katseli keväisen räntäsateen pauhinaa ikkunoiden läpi. Viini tuntui jäsenissä, se lämmitti, se pelotti. Se voisi viedä kauas. Se voisi hukuttaa, jos sen käsivarsiin tarttuisi.
Ja nainen mietti. Mikä ettei, miksi en menisi, miksi en antaisi mennä.
Ja niin nainen meni.
-Kiti

Ja mies hänen perässään - Barcelonaan.
Tapaamisiin parin viikon kuluttua.
-Hannu